Tänään oli kyllä erikoisen ihana päivä. Lähdin keskipäivällä ulkoilemaan. Päivä tuntui todella keväiseltä. Aurinko paistoi ihanasti, kadut olivat sulia mutta yhä hiekan peitossa ja lämpötila oli plussan puolella. Töölönlahdella uiskenteli sorsia ja yksi joutsen. Keskellä päivää oli pimeys kaukana.

Keväisyydestä huolimatta kaivoin tänään joulukoristeita esiin. Ikkunalaudalle tuli kynttelikkö, oveen tonttupariskunta ja misteliköynnös, toiselle ikkunalle tonttu-ukkoja sekä pöydälle joulukynttilät. Kuvassa komeilee tietenkin partiolaisten adventtikalenteri. Tulipa siitä mieleeni, että saksalainen ystäväni ihmetteli, miksi Suomessa joulukalenteri alkaa jo 27.11., kun heillä Saksassa se alkaa vasta 1.12. Siinä yritin sitten selitellä ranskaksi, että partiolaisisilla on adventtikalenteri, että aloituspäivä vaihtelee vuosittain. Kuvan punaiset lyhdyt löysin tänä syksynä tiimarista. Samalla nappasin mukaani samanlaiset lyhdyt, mutta niitynvihreänä. Jotenkin se kevät kummittelee koko ajan alitajunnassani.

Reippaan ulkoilulenkin jälkeen kävin pistäytymässä lempi leipomossani. Menin ostamaan leipää, mutta leivän lisäksi mukaan tarttuikin kermamunkki. Se oli varmasti kaiken epäterveellisyyden perikuva mutta ah niin hyvää! Syöminen oli toki haastavaa, sillä kermaa ei oltu säästelty. Löytyipä munkista hilloakin piilosta.

Kaikin puolin päivä on ollut mitä mainioin. Tämmöisestä päivästä saa energiaa pitkäksi aikaa.