Eilen metrossa sattui vallan mainio tilanne. Istuin metrossa iso kansio mukanani. Pidin sitä jalkojeni edessä. Vastapäätä istuva maailman suloisin ja kaakaonvärinen tyttö yritti jalallaan yltää koskettaa kansiotani. Eipä onnistunut. Katselin metron ikkunasta ulos, kun tyttö rupesi vilkuttamaan minulle. Katsahdin tyttöön ja siinä se näytti upean hymynsä. Kovasti hän jutteli, mutta mitään en valitettavasti ymmärtänyt. Kyllä lähdin sieltä metrosta hymyillen.

Rankan päivän kohokohta kuitenkin oli se, kun sain kimpun upeita krysanteemeja! Oli sitten tapahtunut mitä tahansa, kukat aina pelastavat päivän :)