Viime päivät ovat menneet aika tasaiseen tahtiin. Ei ole tapahtunut mitään suurempaa. Kuitenkin olen ollut nämä päivät varsin tyytyväinen. Sitä on osannut nauttia ihan pienistä asioista. Kuten kissasta, joka kehrää sylissä. Siitä, että sain esseeni loppujen lopuksi tehtyä ja palautettua. Siitä, että kiireen tuntu on hävinnyt. Ja tietenkin siitä, että näinä päivinä on ollut hyvä ja tasainen olo. Ei sen kummempaa oikeastaan tarvita. Ihminen tulee kyllä ihmeen vähällä toimeen.

Hesarin heinäkuun kuukausiliitteessaä oli oiva juttu siitä, miten ihmiset valittavat kaikesta. Kuitenkin käytännössä Suomessa olot ovat ihmisillä varsin hyvät. Ennen tyydyttiin siihen mitä oli tai tehtiin enemmän töitä. Jutussa kuvataan, miten ihmiset haluavat lisää "ilmaista" rahaa; suurempia lapsilisiä, maataloustukia, pidempiä lomia ja lomalta paluurahaa ym. Onhan se tavallaan hassu ajatus, että työntekijälle maksetaan siitä, että hän tulee töihin :) Vaikka saamme paljon, tuntuu moni olevan silti tyytymätön.

Juttu oli varsin ajatuksia herättävä. Enää en tahdo valittaa pienistä. Aion olla  tyytyväinen siihen mitä on, kuten viime päivät olen tehnytkin. Iloita minimaalisistakin asioista.